Ludelinja

Jari Huhta 18.4.2012

Ludelinja

Luteet ovat nykyään ilkeästi levittäytymässä takaisin ns. sivistyneeseen maailmaan. Vaivalloiseen taisteluun rauhallisten yöunien puolesta on värvätty Lontoon kodeissa ja hotelleissa Jack Russell-terrieri Lola, joka on Euroopan ainoa sertifikoitu, virallinen ludekoira.

Kuten tunnettua, luteet liikkuvat vain varjon puoleisessa hämärässä; ne eivät viihdy valossa. 1800-luvun taidemaailmassa opittiin tämä tosiasia paitsi makuuhuoneissa myös piirustussaleissa, jossa valon ja varjon välistä rajaa kutsuttiin tuttavallisesti ludelinjaksi.

Ludelinja on tärkein piirustuksen sisämitta, tärkeämpi kuin kuin jonkun erityisen ruumiinosan koko tai muoto; se erottaa valon ja varjon toisistaan, ja se piirrettiin piirustukseen heti ulkolinjojen jälkeen. Se määrittelee piirustuksen/maalauksen syvyysvaikutelman.

Varjon aluetta tarkastaessa siinä huomaa lukemattomia eriasteisia tumman vaihteluita. Tästä huolimatta, taiteilijat usein pelkistävät näitä vaihteluita. Tämä on tarpeen tasapainottamaan pieniä lukemattomia vaihteluita puolisävyisssä ja valossa. Liiallinen yksityiskohtaisuus kaikkialla tuhoaa selkeyden ja tasapainon. Vähentämällä valovaihteluita  varjoissa saadaan työhön läpikuultavuutta ja yhtenäisyyttä.

Varjot tulee olla tummuusarvoltaan toisiansa lähellä, jotta silmä lukee ne samanlaisiksi kuin elämässäkin – läpikuultavaksi ja aineettomiksi. Kun katsomme jotakin nopeasti, emme katso varjoja vaan  kohteen valossa olevia osia, ja ollaakseen uskottava maalauksen tulee toimia samoin. Jos haluaa esittää yksityiskohtia hämärän valtakunnassa, niiden tummuusarvojen vaihteluiden tulee olla rajattuja.

Varjot työskennellään sen jälkeen suurina aloina, pintamaisesti ja abstrahoiden, liikoja sävyvaihteluita korostamatta; niiden tehtävä on todellakin antaa työhön yhtenäisyyttä ja ilmavuutta.

Jopa valo oli mahdollista esittää litteänä, pintamaisesti, ja keskittää suurin huomio puolisävyihin, jotka antavat syvyysvaikutelman kuvassa, ja terävyyden vaihteluihin valon ja varjon rajalinjalla.

Kaikkea ei siis ennenkään tehty samalla vaivalla; varjoissa ja valossa taiteilija rentoutuu…

’Sivusta’, tammikuu 2012, Jari Huhta

Alkuperäinen kirjoitus:

Contact Us

We're not around right now. But you can send us an email and we'll get back to you, asap.

Not readable? Change text. captcha txt

Start typing and press Enter to search