Mallipiirustuksen vaiheet

Mallipiirustukseen on monia lähestymistapoja. Akateeminen tapa voi painottaa valon tai rakenteen muotoilua. Tässä lähestymistavassa yhdistetään molempia. Esimerkin työ on tehty Daniel Enckellin mallipiirustuksen kurssilla helmenharmaalle paperille (Canson Mi-Teintes pearl gray) lyijykynillä 2B-5H.

Aihio – figuurin ulkolinja, siluetti, asemoidaan 10-12 suoralla viivalla aloittamalla päänlaesta, jalkapohjista ja merkitsemällä leveyden äärirajat. Tässä vaiheessa ratkaistaan sommittelu paperille ja yleisilme. Tämän alustavan hahmotelman voi tehdä teroitetulla pajuhiilellä, joka on helposti pyyhittävissä myöhemmin. Erilliselle paperille tai paperin yläkulmaan voi tehdä pikkuluonnoksen ennen varsinaisen työn aloittamista.  Piirroksessa on käytetty myös keskeisakselia korkeus- ja leveyssuhteiden ratkaisemiseen kun keskipiste on löydetty mallista. Akateemisessa mallipiirustuksessa sommittelu pidetään usein tiiviinä, jotta malli mahtuu paperille tarpeeksi isona tarkempaa tutkimista varten.

Suorilla viivoilla rajoittaminen ja valovarjorajan (ludelinja) merkitseminen. Siluetin tarkennus ja täsmentäminen jatkuu. Yleensä kaikkea kavennetaan, koska tyypillinen virhe on tehdä muodoista liian leveitä.

Kevyt varjotooni. Varjo pidetään tasapintana ja sen voi tehdä viistosuuntaisilla viivoituksilla 2B kynällä ylhäältä alas kuten perinteisessä akateemisessa tavassa. Modernissa versiossa tooni työstetään siksak-vedoilla ja välit tasoitetaan painamalla terävän HB-kynän kärki huokosiin ja vaalennetaan liian tummat kohdat hiilikumilla. Varjon voi hangata tasaiseksi kuituliinalla, paperilla, stompilla tai siveltimellä. Piirustukseen voi edetessä merkitä anatomista informaatiota työn avuksi, varsinkin tukipisteitä (tässä Danielin merkintojä) Merkinnät voi aina myöhemmin kumittaa – siksi paperin tulisi olla hyvänlaatuinen.

Valovarjorajan työstäminen. Muotoilu aloitetaan kumittamalla tai tummentamalla sydänvarjoa – riippuen kuinka jyrkästi muoto kääntyy valon ja varjon rajalla (kova, pehmeä tai kadonnut raja). Muotoilu aloitetaan yleensä huomiokohdasta – päästä – ja pyritään pitämään kovimmat kontrastit siinä kun edetään alaspäin. Samalla muotoa täsmennetään vaiheittain.

Puolisävyt ja valot. Käytetään kovempia lyijykynälaatuja HB-2H, 5H on myös hyödyllinen kovuusaste tässä vaiheessa. Figuurin rakennemerkintöjä kumitetaan työn edetessä. Viivoituksen suunnan tulisi kuvata muodon kovuutta tai pehmeyttä kohtaan sopivasti – ellei tavoitteena ole puhtaasti valoa ilmaiseva työ, jossa pyritään pitämään merkit näkymättömissä. Tässä työssä päädyttiin hillittyyn ristiviitoitukseen.

Viimeistely –  yksityiskohtien käsittely, johon kuuluu myös epätasaisuuksien tasoittelu, kontrastien hallinta ja korostukset. Liikkumalla kauemmas katsomaan voi havaita epätasaisuuksia, joita sitten palaa korjaamaan.

Contact Us

We're not around right now. But you can send us an email and we'll get back to you, asap.

Not readable? Change text. captcha txt

Start typing and press Enter to search